Sivistynyt julkinen keskustelu ja poliittiset piirit.

Suomi on pieni maa ja Suomen poliittiset piirit ovat vielä pienemmät. Siinä helposti unohtuu ihmisten valtaroolit kun tutuista tyypeistä on kyse.
 
Tässä viime päivinä on somessa ja kahvipöydissä puhuttu sivistymättömästä, mauttomasta tai moukkamaisesta kansalaispalautteesta sekä pilakuvista. Jokaisella on toki oikeus nähdä asiat tällaisinä, mutta tässä on toinen ja paljon isompi puoli.
 
Meitä suomalaisia on se n. viisi miljoonaa. Siihen mahtuu paljon erilaisia näkemyksiä mauttomuudesta, sivistymättömyydestä ja moukkamaisuudesta. Myös ihmisten taidot antaa palautetta ovat hyvin erilaiset.
 
Uskon vahvasti ajatukseen että kansanvaltaisessa demokratiassa valta ja vallankäyttäjät tulee tehdä jatkuvasti naurunalaiseksi. Riippumatta kuka tai ketkä tätä valtaa käyttävät. Tällä tavoitellaan ettei eräs ihmismäinen ominaisuus kasva liian suureksi. Tarkoitan siis liiallista keulimista, tai ts. vallan ja aseman nousemista päähän. Se että tapahtuuko tämä joidenkin mielestä epäsivistyneesti tai mauttomasti on taas näkökulmakysymys.
 
Politiikan ympärillä toimivien kannattaa muistaa että se ”sivistynyt keskustelu,” jota omassa piirissä (tai kuplassa) käydään ja sen pitäminen mittatikkuna julkiselle keskustelulle on hyvinkin eksklusiivista (poissulkevaa). Etenkin näin vaikeina aikoina jolloin ihmiset ovat luonnollisesti vihaisia, peloissaan ja tyytymättömiä.
 
Ja ei tämä tarkoita että vihapuhe olisi suotavaa, mutta ministerit, kansanedustajat, kaupunginhallituksien edustajat jne. käyttävät laajaa julkista valtaa, joka äärimmäisillään voi johtaa historian valossa suuriinkin ongelmiin. Tällöin tätä valtaa käyttävät eivät saa olla suojassa mauttomalta tai sivistymättömältä kritiikiltä, koska viestin sisältö on liian helppo ampua alas sen tyylin tai tason avulla. Ja kuten aikaisemmin sanoin nämä ovat aika pitkälti näkökulmasta kiinni.
 
Lopulta poliittisten ympyröiden elitismi ei johda kuin kansan ja eliitin välisen kuilun kasvamiseen. Kansanvallan historia sisältää useita esimerkkejä tästä. Varsinkin näinä aikoina jolloin viestintäkeinot ovat monipuolistuneet ja tietoa saa helposti, niin valtaa käyttävät eivät ole samalla tapaa ylimmän totuuden haltijoita ja maanisiä ja -äitejä.
 
Eli mitä tähän loppuun sanoisi tämän pohjalta. Valtaa käyttäviä kohtaan osoitettua kritiikkiä ei tule ampua alas sen tyylin tai ”tason” perusteella. Vaikka kohteena olisi kuinka läheinen tuttu ja hyvä tyyppi. Vallankäytössä ja valtiossa tämä on nähtävä mekanismina, ei henkilökohtaisuutena tai henkilöön menevänä. Poliitikko on julkinen henkilö ja siksi henkilöönkin käyvä kritiikki on perusteltua, koska sillä voi olla merkitystä hänen uskottavuuteensa vallankäyttäjänä. Vaikka meillä ihmisillä on tapana etsiä idoleita, johtajia ja esikuvia niin heidän nostamisensa jalustalle on moniarvoisessa kansanvaltaisessa yhteisössä väärä tie.
 
Toki Suomi on vielä nuori maa tämän asian tiimoilta. Ei niistä Tamminiemen pesänjakajien ajoista nyt niin pitkä aika ole.
Tallennettu kategorioihin demokratia, Julkinen keskustelu, Politiikka, Vallankäyttö | Jätä kommentti

14.11. Savon Sanomissa julkaistu mielipidekirjoitus lyhentämättömänä: Vähänkankaalla ylenkatsova näkemys demokratiaa kohtaan

Kuopion palvelualuejohtaja Pekka Vähänkangas kirjoitti 11.11. Savon Sanomissa julkisen ja yksityisen palvelutuotannon eroista tehokkuudessa. Tekstissä oli asiaakin, mutta heitto päätöksenteon kankeuden syystä oli jo älyttömyydessään todella moitittavaa kaupungin ylimmältä virkamieheltä. Toisin kuin Vähäkangas väittää, niin esimerkiksi kuntien, kuntayhtymien ja liikelaitosten luottamushenkilöelimet eivät ole nk. ”puolueveroja” varten, vaan demokraattisen ja edustuksellisen päätöksenteon takia välttämättömiä toimielimiä.  Tätä Vähäkangas joko tietämättömyyttään (toivottavasti ei,) tai tahallaan ei edes huomioi.

Demokraattinen päätöksenteko ei ole aina nopeaa, mutta yhteisillä verovaroille päätöksiä tehtäessä niiden tekemiseen täytyy osallistua demokraattisesti valitut luottamushenkilömme, jotta kuntalaisten erilaiset näkemykset ovat mukana prosessissa. Eri mielipidesuuntia edustavien luottamushenkilöiden kautta kuntalaisten (= veronmaksajien ja omistajien)  näkemykset kanavoituvat päätöksiksi.

Toki, jos palvelualuejohtaja Vähäkangasta häiritsee julkisen puolen demokraattinen puoli, niin suosittelen häntä siirtymään yksityiselle sektorille, jossa hyvän päätöksenteon vaatimukset ovat erilaiset.

Jouni Holopainen

YTM, Kokoomuksen Kuopion Talousseura ry:n puheenjohtaja.

Tallennettu kategorioihin demokratia, Kuopio, Mielipidekirjoitukset, virkamies | Jätä kommentti

18.5.2012 Savon Sanomissa ollut mielipidekirjoitus: Ikääntymisen ei tule tarkoittaa laitostumista .

Kuopion tavoitteena on olla Suomen paras kaupunki. Vanhukset ovat kasvava ja tärkeä osa yhteisöämme, joten on välttämätöntä, että panostamme myös heidän tarpeisiinsa.Vanhusten osaamista ja tietoa eivoi jättää hyödyntämättä ja siksi Kuopion on panostettava mm. esteettömyyteen. Ikäihminen, joka ei pääse kotiympäristöstään pois on hukattua voimavaraa koko yhteisölle.

Suomen eläkeläisväestö voi paremmin kuin koskaan. He ovat aktiivisempia, terveempiä ja paremmin koulutettua kuin ikinä. Keskimääräisesti tämä pitää paikkansa, mutta emme voi kuitenkaan ummistaa silmiämme niille tarpeille, joita luonnollinen vanheneminen aiheuttaa arjen tarpeissa.

Esteettömyydellä ikääntyneen yksilön arjessa on suuri merkitys niin kotona kuin lähiympäristössä. Jo pelkästään se, että taloyhtiössä on hissi auttaa ihmistä viettämään edes keskivertoa arkea. Tämänkaltaisten lisäksi lähiympäristön suunnittelussa on otettava huomioon vanhenemisen luomat tarpeet. Mm. riittävä penkkien sijoittelu luo ikäihmisille mahdollisuuden levähtää pidemmillä matkoilla ja ylämäkiin sijoitetut kaiteet luovat turvaa varsinkin talvisin.

Itä-Suomen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Juhani Laurinkari ja kumppanit toteavat vuonna 2005 tehdyssä tutkimuksessa, että kuopiolaiset vanhukset kaipaavat asuntoja lähellä palveluja. Esitänkin keskustelua varten erääksi ratkaisuvaihtoehdoksi seuraavaa; Kuopion tulee aloittaa uusien senioritalojen rakentamisen lähelle palveluja ja parantaa julkista liikennettä niillä alueilla joissa selvästi vanhusväestöä asuu. Tämän lisäksi kaupungin on pohdittava vanhusneuvoston roolin vahventamista ja Tampereen malliin vanhusasiamiehen palkkaamista.

Jouni Holopainen

Tallennettu kategorioihin Esteettömyys, Ikääntyneet, Kuopio, Mielipidekirjoitukset | Jätä kommentti

12.1.2012 Savon Sanomissa julkaistu mielipidekirjoitus: Rohkeutta ottaa vastuuta.

Kansalaisjärjestöissä on Kuopion tulevaisuus. Yhteiskunnalliset, sosiaaliset, kulttuuri- ja vapaa-ajan yhdistykset sekä monet muut tuottavat lähialueelle sellaista lisäarvoa, joka tulee nostaa esille.

Kansalaisjärjestöjen näkymätön työ jää valitettavan usein ilman sen kaipaamaa tunnustusta. Esimerkiksi harrasteyhdistyksen luoma sosiaalinen ja henkinen pääoma eivät suoraan näy bruttokansantuotteessa.

Sama ongelma voi olla aktiivisella kaupunginosayhdistyksellä, joka osallistaa ihmiset ottamaan vastuuta lähiympäristöstään ja luomaan tervettä yhteisöllisyyttä. Talkootyö on valitettavan usein talouden mittareilla arvotonta.

Kuopio on elävä kaupunki jossa asuu myös upeita ihmisiä. Kansalaisjärjestötoiminta antaa kuntalaisille juuri sitä mitä usein näilläkin sivuilla vaaditaan, mahdollisuutta vaikuttaa omaan ympäristöön.

Järjestötyö luo myös tervettä kuntalaishenkeä, jossa haasteisiin tarraudutaan rohkeasti, eikä odoteta omasta puolesta muiden hoitavan sitä. Järjestötyö on rohkeutta ottaa vastuuta lähiympäristöstään.

Esitän haasteen kaikille. Käykää tutustumassa jonkin paikallisen kansalaisjärjestön toimintaan.

Yrittäkää pohtia, mitä lisäarvoa kyseinen toiminta antaa lähiympäristölle ja ihmisille ilman, että arvioitte toimintaa taloudellisesti. Saatatte yllättyä positiivisesti.

Jouni Holopainen Järjestötoimija (kok.) Kuopio

Tallennettu kategorioihin Järjestötyö, Kuopio, Mielipidekirjoitukset | Jätä kommentti