Lapsuus

Synnyin 1984 Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa terveenä poikalapsena. Elämäni ensimmäiset 18 vuotta vietin Sisä-Savossa Rautalammilla. Olen yrittäjäperheen ja lama-ajan lapsi. Isäni pyöritti sähköurakointifirmaa ja äitini toimi laboratoriohoitajana Rautalammin terveyskeskuksessa.

Lapsuuteni oli kaikin puolin rauhallinen vaikkakin lupsakka ja puhelias luonteeni ajoi itseni ala-asteella koulukiusatun asemaan. Ehkä tästä syystä en nykyään juurikaan siedä vastaantulevia kiusaamistapauksia. Toisaalta tämä on vaikuttanyt myös persoonaani ja tapaani nähdä maailma.

Lukion kävin Rautalammin ratsastuslukiossa. Asia joka monia tuttaviani on naurattanut vaikka olen yrittänyt todistella heille, että en ole kertaakaan ratsastanut hevosella. Lukio tuli ja meni teini-iän ongelmien äärellä.

Kuopioon muutto

Kuopioon muutin 19-vuotiaana silloisen tyttöystäväni kanssa. Toki pieneltä kylältä kaupunkiin muutto tuntuu aina omalta haasteeltaan, mutta ympäristöön totuin nopeasti. 20-vuotiaana olikin jo varusmiespalveluksen aika, jonka suoritin Kainuun prikaatin Pohjan pioneeripataljoonassa.

Ammattikorkeakoulussa aloitin 2005 elektroniikan opiskeluni. Ala ei oikeastaan ollut omani ja pidänkin näistä ajoista muistona kehystettyä erotodistusta. Tämän välivuoden syiksi voisi laskea kolme asiaa:

  1. Ammattikorkeakouluun pakkohaku
  2. Varusmiespalvelu
  3. Lukion oppilaanohjauksen heikkous

Vuoden jälkeen hain Kuopion yliopistoon opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa, johon sitten pääsin ensimmäisellä yrittämisellä.

Ylioppilaskuntavuodet

Aktiivisena luonteena en tietenkään pystynyt olemaan ilman järjestötoimintaa. 2007 aloitin ainejärjestöni puheenjohtajana ja ylioppilaskunnan hallituksen toisena sosiaalipoliittisena vastaavana. Vuoden päästä olinkin jo ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja.

2009 pääsin Suomen ylioppilaskuntien liiton hallitukseen toiseksi koulutuspoliittiseksi vastaavaksi. Paikka joka antoi samalla uutta perspektiiviä asioihin ja ihmisiin, sekä vahvensi omia käsityksiäni erinäisistä asioista.

Ylioppilaskuntavuodet antoivat itselleni paljon hyviä ystäviä. Varsinkin vuoden 2008 periferiaylioppilaskuntien puheenjohtajat ovat sellaisia joiden kanssa tapaamme yhä vuosittain.

Puoluetoimintaa

Vanha lapsuudenkaverini kysyi minua liittymään Kokoomukseen samoihin aikoihin, kun aloitin yliopistolla opiskeluni. Pääsin nopeasti mukaan toimintaan vuonna 2007, kun minut valittiin Pohjois-Savon Kokoomusnuorten hallitukseen ja eduskuntavaalit iskivät päälle. Noista vaaleista itselläni on monia hyvä muistoja.

2007 syksyllä vaihdoin kuitenkin Kokoomusopiskelijoihin herättämään paikallista yhdistystä henkiin. Koin, että yliopistokaupungissa tulee olla toimiva opiskelijajärjestö ja tätä nykyään se lieneekin yksi liiton aktiivisimmista. 2008 tutustuin liiton toimintaan liittohallituksen jäsenenä. Tämä antoi hyvää oppia puolueen valtakunnallisesta tasosta ja siitä kuinka asiat toimivat.

vuosi 2009 meni itselläni Helsingissä, mutta 2010 palasinkin takaisin Kuopioon. Pääsin äkkiä mukaan paikalliseen toimintaan ja varsinkin elävöittämään sitä persoonallisella tavallani. Tulevaisuus näyttää, että mihin menen tästä eteenpäin.

Miksi Kokoomus

Kokoomus on minulle muutakin kuin vaikuttamisväylä. Se on tapa hahmottaa maailmaa yhtenäisten arvojen kautta ja kasvun väylä yhdessä muiden samanhenkisten kanssa. Mahdollisuuksien tasa-arvo, vapaus, sivistys ja suvaitsevaisuus ovat niitä perimmäisiä asioita joille olen elämäni rakentanut. Kokoomus on minun paikkani näiden asioiden vuoksi. Toisaalta kritiikitön en myöskään ole.